Luukku 5: Yrttien kasvatusta kynttilänvalossa

Viktoriaanisen ajan puutarhurit tiesivät, että myös talvella kasveilla oli oltava valoa, vaikkei auringonvalo ollut niin runsasta. He käyttivät kynttilöitä tai öljylamppuja valaisemaan kasvihuoneita ja suojia. Näin herkimmät kasvit selvisivät talvesta.

Tämä valaistus oli myös käytännöllinen: kynttilöiden tuoma lämpö auttoi pitämään pakkasen loitolla pienissä suojatiloissa. Valot loivat tunnelmaa pimeyden keskelle. Kynttilän hehku muistutti, että kevään tulo oli lopulta vain ajan kysymys.

Perheessä saatettiin istuttaa pieniä määriä yrttejä, kuten persiljaa ja tilliä, jotka asetettiin lämpimään paikkaan. Kynttilän valo antoi sen verran valoa, että siemenet saivat alun elämäänsä, ja näin ruokapöytään saatiin ripaus vihreää keskitalven keskellä.

Idättäminen kynttilänvalossa oli pieni mutta merkityksellinen teko, joka toi toivoa keväästä keskelle kaamosta. Vaikka yrtit kasvoivat hitaasti ja jäivät usein hennon pieniksi, niiden tuoksu ja maku olivat arvokas lisä talven ruokiin.

Idätysruukut asetettiin paikkaan, jossa kynttilänvaloa voitiin kohdistaa suoraan taimiin. Kynttilät sijoitettiin usein lähelle ruukkuja niin, että valo ja lämpö vaikuttivat idätykseen, mutta eivät kuumentaneet liikaa. Valo antoi taimille muutaman lisätunnin elinvoimaa pimeän talven keskellä. Kuvan kokosimme yhdessä ai-apurin kanssa.

Yrttejä idätettiin usein vanhoissa saviruukuissa, puulaatikoissa tai jopa uudelleen käytetyissä posliiniastioissa. Saviruukut olivat erityisen suosittuja, koska ne pitivät mullan kosteuden tasaisena.

Multa otettiin syksyllä talteen puutarhasta tai metsästä ennen maan jäätymistä. Se pidettiin viileässä mutta sulana, jotta se oli valmista käyttöön talvella. Siemenet säästettiin omasta sadosta. Ne kylvettiin kevyesti mullan pintaan, jotta idut saisivat mahdollisimman paljon valoa.

Multa pidettiin tasaisen kosteana kastelemalla pieniä määriä kerrallaan. Vesi oli usein haaleaa, koska kylmä vesi olisi voinut vahingoittaa siemeniä.
Puutarhurit olivat tarkkoja siitä, että siemenet saivat lämpöä mutta eivät päässeet kuivumaan, mikä vaati jatkuvaa seurantaa.

Ruukut sijoitettiin sisälle lähelle lämpöisiä uuneja tai takkoja, joissa oli tasainen lämpötila. Uunin lämpö yhdessä kynttilänvalon kanssa loi sopivan ympäristön siementen itämiselle.

  • Persilja ja tilli olivat suosittuja, ne eivät vaatineet paljon valoa kasvaakseen ituvaiheessa.
  • Yrtit olivat arvokkaita paitsi ruuan maustamisessa myös terveyden tukemisessa talven aikana.

Kokeile itse: Istuta persiljan, tillin tai vaikka basilikan siemeniä pieniin ruukkuihin. Pidä ne lämpimässä paikassa, kuten ikkunalaudalla tai uunin lähellä, ja käytä kasvivaloa tai kynttilää lisävalona tunnelmaa tuomaan.

Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *