“Hyvin menestyäkseen tulee puutarhurin olla alaansa innostunut ja sille vakavasti antautunut.” (T.S.)
Puutarhurin kädet kantavat muistoja. Ne muovaavat multaa, sitovat kimppuja, korjaavat satoa—mutta myös pitelevät kiinni perinnöstä.
Minun matkani puutarhassa on seurannut äitini äidin jalanjälkiä. Hautausmaan puutarha oli mummun elämäntyö. Hän oli työlleen omistautunut, sitkeä ja ahkera—juuri niitä ominaisuuksia, joita luukun artikkelissa pidetään menestyvän puutarhurin tunnusmerkkeinä. Mummun käsiin tarttui multaa ja historiaa, jotka myöhemmin olen tuntenut omissani.
Tuntui joululahjalta kun sukumme vanhin kertoi lisää toisesta isoäidistäni jota en koskaan ehtinyt tavata.
Isäni äiti, yksi ensimmäisistä kansanopiston kasvateista Etelä-Savossa, oli nainen joka viljeli mansikoita, kasvatti daalioita ja hiihti männynhavuja metsän siimeksestä talvivihreiksi maljakoihin. Hän kestitsi kylän tapahtumat ja osasi suunnitella juhlapöydät niin tarkasti, että ruoka riitti aina. Hänen kätensä olivat taidon ja sisukkuuden jatke—isoäiti jäi kotiin neulomaan silloinkin kun pommikoneet kiertelivät järven yllä.
“Puutarhurin tulee olla yritteliäs, kekseliäs, päättäväinen ja rohkea.” (T.S.)
Näitä ominaisuuksia isoäitini kantoi. Hän osasi ennakoida, suunnitella ja selvitä, aivan kuten artikkeli opettaa puutarhurin menestyksestä: huolellisuus, tarkkuus ja laskelmallisuus olivat hänen arkipäiväänsä.
Isoäidin tarina sai minut katsomaan omia käsiäni uudella tavalla—kuinka ne tietämättäni ovat jatkaneet isäni äidin työtä, samaa sitoutumista ja rakkautta kauneuteen. Minäkin kasvatan daalioita ja haen havuja maljakkoon, ikään kuin kuljen polkua jota en näe, mutta joka vahvasti vetää minua suuntaansa.
Ja kun multa tarttuu sormiin, muistan vanhan vinkin—raakaa perunaa ja ripaus kärsivällisyyttä. Isoäitini olisi saattanut naurahtaa ja näyttää vielä paremman konstin.
“Puutarhurin tulee omata työjohtaja- ja lukemiskykyä… sekä jonkun verran yleissivistystä.” (T.S.)
Isoäidit eivät ehkä koskaan lukeneet näitä sanoja, mutta he elivät ne todeksi. Heidän kätensä eivät hoivanneet vain kasveja vaan myös koteja, yhteisöjä ja tulevaisuutta.
Puutarhurin kädet luovat toivon. Käsien kautta jokainen istutettu taimi kantaa mahdollisuuden, jokainen siemen lupauksen. Ja jokainen käsi, joka koskettaa multaa, muovaa polkua joka luotiin jo kauan ennen meitä.
Vastaa