Kasvit ovat paljon enemmän kuin paikallaan pysyviä elämän taustatoimijoita. Ne tekevät päätöksiä, ratkovat ongelmia ja sopeutuvat ympäristönsä haasteisiin – hiljaisella mutta vaikuttavalla tavalla. Jo 1920-luvulla havainnot luonnontieteissä osoittivat, että kasveilla on kykyjä, jotka muistuttavat älykkyyttä. Tämä ”kasvien viisaus” ei ole vain teoriaa, vaan tarinat kertovat siitä uskomattomia esimerkkejä.
Kuvittele herneen taimi, jonka vierelle asetetaan oksa noin tuuman päähän. Vain muutamassa tunnissa taimi alkaa kurottautua määrätietoisesti oksaa kohti ja lopulta tarttuu siihen kiinni. Vai mitä sanot pähkinäpensaan siemenistä, jotka putosivat epätavalliseen paikkaan – oksalle, jossa oli vain maatuvia lehtiä? Siemenet eivät jääneet passiivisiksi, vaan lähettivät juurensa 12 jalan (noin 3,66 metrin) päähän maahan ravinteiden toivossa. Ne tunsivat, että alapuolella oli parempi paikka, ja tekivät sen, mitä selviytyminen vaati.
Entä sitten kaktus Etelä-Afrikassa? Sen juuret olivat levittäytyneet metallisen suojakatoksen päälle, mutta kun kattoon syntyi ruosteen syövyttämä reikä, kasvi ei epäröinyt. Se lähetti juurensa nopeasti reiän läpi kohti kosteaa, ravinteikasta maata. Tällaiset havainnot osoittavat, että kasvit eivät ole passiivisia – ne tutkivat, reagoivat ja toimivat selviytymisensä puolesta.
Kasvien kyvyt eivät kuitenkaan rajoitu vain selviytymiseen. Ne voivat jopa ”vaeltaa” saadakseen tarvitsemansa. Eräs saniainen, joka oli ruukussa ja huomasi veden loppuvan, kasvatti juurensa ulos ruukun kyljestä kohti vieressä olevaa vadillista vettä. Se löysi ratkaisun ongelmaansa ja varmisti selviytymisensä.
Mitä voimme oppia kasveilta?
Kasvit eivät pakota. Ne tutkivat ympäristöään ja tekevät ratkaisuja, jotka ovat kestäviä ja joustavia. Samoin me ihmisetkin voisimme luoda yhteyksiä toisiimme – kurottautuen, kuunnellen ja sopeutuen.
Herneen taimi ei pelkää kurottautua kohti tukea, mutta se tekee sen hitaasti ja tarkoituksella. Ihmissuhteissa tämä voi tarkoittaa sitä, että otamme ensimmäisen askeleen – ojennamme kätemme, sanomme ystävällisen sanan tai osoitamme välittämistä, vaikka emme heti saisi vastakaikua. Kuten kasvit tietävät, joskus täytyy antaa ajan tehdä työtään.
Pähkinäpensaan siemen etsii sitkeästi parhaan paikan kasvulleen. Samoin me voimme oppia etsimään niitä ihmissuhteita, jotka ravitsevat meitä ja joissa voimme antaa ja vastaanottaa tukea. Syvien juurten kasvattaminen vaatii aikaa ja luottamusta, mutta palkintona on kestävä yhteys.
Saniainen ei kyseenalaistanut, löytyykö vesi, vaan se lähetti juurensa rohkeasti ulos. Ihmissuhteissa tämä voi tarkoittaa uskoa siihen, että ympärillämme on ihmisiä, jotka haluavat auttaa – kun vain uskallamme avautua ja pyytää.
Etelä-Afrikan kaktus ei jäänyt odottamaan täydellisiä olosuhteita, vaan tarttui pieneen ruosteiseen mahdollisuuteen. Samoin ihmissuhteet vaativat sopeutumista – toisen kuuntelemista, kompromisseja ja kykyä löytää kauneutta epätäydellisissä hetkissä.
Kasvullista joulukuun aikaa Mustikkarinteeltä!
Vastaa