Kun lämpötilat sahaavat edestakaisin on joka viikko uusia yllätyksiä täynnä. Pari päivää sitten kävelin lammelle ja löysin lumen alta nousseet laventelit. Odotin ruskeita runkoja ja syksyllä kuivuneita kukintoja, mutta sen sijaan löysin hopeanvihreältä hohtavan taimiston joka tuoksui niin etten malttanut lähteä pitkään aikaan pois.

Talven tuiskutessa olen työntänyt koko laventeliasiaa sivuun, käynyt välillä lisäämässä lunta taimien päälle ja nauttinut tasettien kasvattamisesta ja verstaan kokoamisesta. Ihmettä on siinäkin ollut kerrakseen. Mutta lumien sulaessa kohtaamista ei voinut enää välttää. Siinä ne olivat, vahvoina ja tuoksuvina ja levollisen rauhallisina keskellä talvea. Juuri niin kuin laventelien talvella kuuluukin olla, hiljaisen tyytyväisinä ja sisäänpäinkääntyneinä. Pienimmät taimet ovat nyt viisisenttisiä, suurimmat jo lähemmäs kolmekymmentä senttiä leveitä. Rakkaus laventeliin humahti sydämestä varpaisiin kuin lapio nuoskalumeen.

Tämän takia minusta tuli amatööripuutarhuri*. Kävelin Mustikkarinteen lammella pari vuotta sitten ja mietin mitä siellä voisi kasvaa. Tajusin että maasto oli kuin laventelille tehty. Lähdin keräämään laventelitietoa pitkin maailmaa, osallistuin Michiganin yliopiston laventelikurssille ja löysin Suomesta kokeiluprojektin, jossa viljelijänä oli Riitta, josta sittemmin tuli mentorini. Laventeli toi meidät yhteen ja innostuin niin, että lähdin seuraavaksi etsimään koulutuksia. Saaren kartanossa Mäntsälässä oli alkamassa puutarhurin oppisopimuskoulutus johon pääsin mukaan. Opiskelin seuraavan vuoden aikana avomaan kukkatuotannon opinnot ja yrttien tuottamisen kurssin, jonka aikana erikoistuin laventelin kasvatukseen.

Ensimmäiset laventelivauvat saapuivat huhtikuun alussa 2024. Olin valmistautunut hakureissuun tyhjentämällä Berlingon perän ja kaatamalla penkit, mutta kuusisataa pikkutaimea mahtuivatkin kahdelle 25×40 cm levylle, jotka tulivat kotiin henkilöauton hattuhyllyllä. Siitä alkoi matka, joka on sisältänyt trialeita ja erroreja enemmän kuin onnistumisia. Olen oppinut pitkäjänteisyyttä ja huolellisuutta, lukenut metrikaupalla kirjallisuutta ja tutustunut laventelin kasvattajiin ympäri maailman. Matkan varrella olen oppinut kuuntelemaan omaakin tuntemusta ja saanut rohkeutta toimia sen mukaan.

Tänä aamuna, kun punatulkut ilmestyvät ikkunalaudalle ja arvaan lumen ja pakkasjakson olevan nurkan takana, joudun tekemään ratkaisun seuraavien päivien talvisuojauksista. Mustikkarinteen laventelit on valittu ilmaston mukaan. Ne ovat lajikkeita, jotka kestävät hetkellisesti jopa -15 asteen pakkasen. Maa on plussakelien jäljiltä pehmeä, veden lähellä luntakin on vielä jäljellä.

Iltapäivällä peittelen pienempien taimien juuret lumella ja laitan sormet ja varpaat ristiin. Ikään kuin luonto olisi hengessä mukana—taimia suojaavaa lunta alkaa leijailla hiljalleen heti kun laitan lapion takaisin varastoon.

Talven hiljaisuus tuo vahvuuden tunteen sekä laventeleille että puutarhureille. Lumen alla sykkii uusi kasvu ja luottamus siihen, että nurkan takana odottaa kevät.

Mukavaa pakkasviikkoa Mustikkarinteeltä. Huomenna maanantaina verstas on huoltotauolla, tervetuloa taas tiistaina tulppaani- ym. ostoksille.

*Amateur: the ideal balance between pure intent, open mind, and the passion for a subject