Luukku 24: Joulun kukat 1939

Kirjoittanut Mika Waltari

Ankarana aikana on ihmisen mieli erikoisen herkkä kauneudelle.
On kuin silmät avautuisivat näkemään uudella tavalla paljon sellaista, mikä ennen on ollut kuin luonnostaan lankeavaa, tavallista ja jokapäiväiseen kuuluvaa.

Taivaan heijastus vedenpinnasta,
pilvien punto illansuussa,
harvinainen auringonvalon välähdys ikkunalasista talvipäivänä
on kuin lahja ja tuokion vapautus keskellä päivien rasittavaa työtä.

Kukka, ihmiskäsien vaalima,
maan ja mullan kauneuden parhain ilmentymä,
käy kalleimmaksi juuri silloin, kun sitä on vaikea saada
ja sen hankkiminen ehkä vaatii kieltäytymystä
muun näennäisesti välttämättömimmän jokapäiväiseen elämään kuuluvan tarpeen tyydyttämisestä.

Sitä katsoo kiitollisempana kuin ennen,
ja antajalle ja saajalle se merkitsee enemmän kuin ennen.
Ei liene niin ankaraa koettelemuksen hetkeä tai niin kovettunutta ihmistä,
jota kukan hauras kauneus ei voisi hetkeksi vapauttaa, lohduttaa ja rohkaista.

Kukka on kaikkina aikoina merkinnyt
kauneuden liittämistä ihmiselämään
niin yksinkertaisella ja luonnollisella tavalla,
että sen jokainen ymmärtää.

Tarvitsemme myös kauneutta tänä jouluna.
Kauneus on valo,
joka voi kirkastaa pimeän vuodenajan,
elvyttää toivon ja poistaa levottomuuden sydämestä.

Vaikeuksien kestämiseen ja velvollisuuksien täyttämiseen vaaditaan tahdon keskittämistä ja sielunvoimia.

Kauneinta on, jos voimme suorittaa kukin tehtävämme hymyillen ja rohkein sydämin.


Kiitos ja Hyvää Joulua

Kiitos, että olet ollut mukana tämän joulukalenterin matkassa. Hyvää joulua ja rauhallista uutta vuotta sinulle ja läheisillesi. Olkoon tuleva vuosi yhtä täynnä kauneutta kuin joulun kukat.

Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *