BBC:n sivulla löytyi hieno artikkeli raparperin kasvatuksesta kynttilänvalossa.
1800-luvun lopun Englannissa, erityisesti Yorkshirella, maanviljelijät huomasivat, että raparperin varret kasvoivat nopeasti ja tulivat makeammiksi, kun ne pidettiin poissa valosta. Tämä johti perinteeseen, jossa raparperia kasvatettiin pimeissä aitoissa, joissa käytettiin vain kynttilänvaloa. Tällä tavoin saatiin esiin kauniin vaaleanpunaiset ja mehukkaat varret.
Raparperin juurakot altistettiin pakkaselle talvella, jotta ne menisivät lepotilaan. Sen jälkeen ne vietiin lämpimään, pimeään aittaan myöhään talvella. Valon puute sai kasvin ”kurottamaan” kohti valoa, mikä loi pitkät ja mureat varret.
Kynttilän valo antoi juuri sen verran valoa, että sadonkorjaajat pystyivät työskentelemään, mutta ei niin paljon, että se olisi häirinnyt kasvin kehitystä. Pimeys ja kynttilänvalon pehmeä sävy auttoivat raparperia kasvamaan makeammaksi ja mureammaksi.
Talvihaaste
Kokeile raparperin hyötämistä omalla pihallasi. Potkua antaa artikkeli jonka löysin Puutarha-lehden 1930-luvun numerosta:
Raparperin hyötäminen suomalaiseen malliin
- Maan valmistelu: Raparperin hyötämiseen valmistetaan maata raparperipensaan ympärille, pöyhimällä ja lannoittamalla se hevosenlannalla. Tämä luo kasville suotuisat lämpimät olosuhteet kylminä kuukausina.
- Tukirakenteen luominen: Männyn keppejä (noin 80–100 cm pitkiä) asetetaan maahan noin 30–40 cm välein raparperin ympärille tukirakenteeksi. Nämä kepit sidotaan ylhäältä yhteen luodakseen tukevan kehyksen, joka pitää kasvin paikoillaan ja auttaa sen kasvua.
- Hevosenlannan käyttö: Tukirakenne ympäröidään tuoreella hevosenlannalla, joka pitää maan lämpimänä ja tarjoaa ravinteita raparperille. Lanta myös toimii eristysmateriaalina, joka edistää kasvin kasvua talvikuukausina.
- Suojakate: Koko rakenteen päälle laitetaan peite (esim. kangas), joka luo pienoiskasvihuoneen kaltaisen suojan, pitäen kasvin lämpimänä ja suojassa kylmältä ulkoilmasta.
- Hyötämisprosessi: Lyhyen ajan kuluttua raparperin varret alkavat kasvaa nopeammin, vaikka kevät ei vielä olekaan alkanut. Kasvit pyrkivät kohti valoa, ja varret pitenevät ja vahvistuvat, työntäen peitteen läpi.
- Sadonkorjuu: Noin 4–6 viikon kuluttua raparperi on valmis sadonkorjuuseen. Hyödetty raparperi on herkullisen mureaa ja makeaa. Se on oikea varhaiskevään herkku, jota käytettiin useissa keittiöissä.
Vastaa