Kysymys kysely-palstalla:
—Vuosikerran 1931 numerossa 17 —18 olleessa kirjoituksessa »Nuoria omenapuita uhkaa vaara» ei ole mainittu mitään runkojen sivelemisestä tervalla keinona jäniksiä vastaan. Tästä keinosta kuitenkin kuulee puhuttavan. Onko se tehokas ja kuinka usein tervaaminen myönteisessä tapauksessa olisi toimitettava? Karboli-terva olisi kai vieläkin tehokkaampaa, mutta vahingoittaako se puuta? »Aloittelija.»
Vastaus:
Hedelmäpuiden runkojen samoinkuin muillakin aineilla voiteleminen on verrattain epävarmaa suojelua jäniksiä vastaan. Voitelu toimitetaan ja puitten omistaja luulee puitten olevan näin turvassa. Mutta kukapa tietää, vaikkapa sattuisi jo voitelemisen jälkeen seuraavana jälkeen leuto ilma, räntä- tahi vesisade ja vie voiteet mukanaan. Tämän jälkeen pistää jänis heti vapaasti hampaansa voiteettomiin paikkoihin, eikä se näy pienistä jätehajuistakaan välittävän.
Ainoa keino puitten suojaamiseksi on estää jollakin mekaanitavalla jäniksen hampaitten puun kylkeenpääsy, siis aidata koko hedelmätarha n.2m korkealla, galvanoidulla rautalankaverkolla, jonka silmät saavat olla läpimitaltaan kuusikin senttimetriä ja lanka ohutta. Vähän kalliimmaksi tulee kunkin puun suojaaminen erikseen tällaisella verkolla, eikä silloin saada kuitenkaan oksia suojatuksi.
Pienien puiden oljilla kääriminen estää myös jäniksen nakertelun ja on samalla hyvänä suojana ankarimpina pakkasaikoina sekä keväällä, yöllä ja päivällä tapahtuvia, suuria lämpövaihteluita vastaan. Oljilla käärittyjen puden juurilta on kuitenkin talvella silloin tällöin poljettava lumi tiiviiksi, etteivät hiiret ja myyrät pääse sinne teitään laittelemaan ja puun juurella oleviin olkiin pesiytymään. M.J.
Vuoden 1931 puutarhalehden mukaan omenapuiden suojaaminen tervalla oli epävarma keino — sateet huuhtovat tervan helposti pois, ja jänikset jatkavat nakertelua. Sen sijaan suositellaan yhä tänäkin päivänä toimivia ratkaisuja, kuten:
- Runkojen kääriminen: Oljet, juuttikangas tai suojaspiraalit eivät pelkästään estä jänisten hampaita, vaan myös suojaavat runkoa auringon lämpövaihteluilta.
- Verkkoaidat: Korkea, tiheäsilmäinen aita pitää jänikset tehokkaasti poissa. Galvanoidut metalliverkot ovat kestäviä ja pitkäikäisiä.
- Tiivistetty lumi rungon ympärillä: Lumi rungon juurella estää myyriä ja hiiriä kaivamasta kulkureittejä puun juurille.
Jänikset eivät välttämättä välitä vahvoista hajuista, kuten tervasta tai muista karkotteista, joten mekaaniset suojauskeinot ovat varmin tapa turvata puut.
Vanhoista puutarhalehtien ohjeista henkii aikansa kekseliäisyys — terva, oljet ja tiivistetty lumi. Nämä perinteet ovat edelleen mukana, vaikka nykyaikaiset tuotteet, kuten veri- tai villarasvapohjaiset karkotteet, luujauhokin, ovat tehneet suojelusta hieman helpompaa.
Miten on sinun pihallasi tänä talvena — suositko perinteitä vai kokeiletko modernimpia keinoja jänisten karkottamiseen? Olisi hauska kuulla omia vinkkejäsi ja tarinoitasi vaikka tuossa alla kommenteissa!
J.K. Entäpä jos terva kerran tehosi — mitä silloin mahtoi jänis miettiä? Mustikkarinteen vitivalkoisen pehmeä metsäjänis taitaa tänäkin talvena nauttia tervan sijaan tuoreita oksia ja pellon reunaan unohtuneita porkkanoita…
Vastaa